Keittokirja

Näin Soppasaunan lähestyessä lienee paikallaan kerrata legendaarisen Kauhamestaritutkinnon säännöt.

Tutkinnon alkuperäiset säännöt on kirjannut ylös herra Savonen täällä. Tutkinnon suorittamisessa on kuitenkin muutama juju, joka jokaisessa Soppasaunassa aiheuttaa hämmennystä.

Säännöt

Kauhamestaritutkinnossa on tarkoitus juoda parin kanssa yksi korillinen (24 pulloa) keskiolutta. Tutkinnon voi myös suorittaa vahvemmalla oluella, mikäli tutkintoraati antaa asiasta puoltavan lausunnon. Tutkintojuomaksi käy kuitenkin vain ja ainoastaan olut. Koska tutkintojuoman koostumusta on kritisoitu niin useaan otteeseen, on päätetty että… tutkintojuomana pysyy, ja tulee aina pysymään ainoastaan olut.

Tutkinnon suorittaminen edellyttää että molemmat kokelaat juovat 12 pullollista olutta. Toinen kokelaista voi tarvittaessa tukea pariaan juomalla yhden oluen tämän osuudesta, jolloin toinen siis juo 13 pullollista, toinen 11.

Pullot on tyhjentämisen jälkeen asetettava takaisin koriin.

Aikaa tutkinnon suorittamiseen on tasan kolme tuntia.

Tutkinnon aikana molempien kokelaiden on pidettävä toisella kädellään korista kiinni. Apuvälineiden käyttäminen käden sitomikseksi tai kiinnittämiseksi koriin on kiellettyä. Lisäksi suoritusjuoman juominen muusta kuin sen alkuperäisestä säiliöstä (lue: pullosta) on kielletty. Eli ei mukeja/laseja/kuksia/käsikuppeja/shottilaseja tai muutakaan vastaavaa.

Tutkinnon suoritus hylätään, jos

• Toinen, tai molemmat, parista oksentaa suorituksen aikana muualle kuin vessanpöntön sisäpuolelle
• Korista kiinni pitävien käsien määrä laskee alle kahden kappaleen
• Yksikin suoritukseen käytettävistä pulloista hajoaa tai katoaa korista
• Suoritusjuomaa läikkyy, eikä sitä siivoa kieltä, tai muuta suun sisäpuolella olevaa uloketta käyttäen

Tutkintopaikan määrittelee tutkintoraati.

Tutkintovarustuksen kokelaat voivat valita itse. Kauhamestarikokelas voi siis halutessaan pukeutua vaikka Paavo Väyryseksi.

Mikäli kokelaat onnistuvat juomaan korin tyhjäksi kolmessa tunnissa rikkomatta yhtäkään edellä mainituista säännöistä, myönnetään heille Kauhamestarin arvonimi, joka oikeuttaa kantamaan nimikoitua Kauhamestarin soppakauhaa.

Koska rakasta tasavaltaamme on kohdannut inflaation pyörteet, on Kauhamestarintutkinnon tutkintomaksu sidottu mielivaltaisesti elinkustannusindeksiin. Tästä lähtien tutkinnon suoritusmaksu on siis Tampereen Tradenomiopiskelijat ry:n jäsenille 30 euroa. Ei-jäsenille maksu on demaroitu 35 euroon. Huom! Jäsenmaksuun on oikeutettu, kunhan suorittavasta parista toinen on jäsen. Tuttuun tapaan maksu sisältää tutkintojuomat sekä soppakauhat.

Iloinen kohtaaminen kiinalaisten kanssa

Alan todelliset ammattilaiset, jo opiskelijaelämästä (ainakin teoriassa) poistuneet suuret sankarit – aikamme legendat – kokoontuivat lauantai-iltana yhteen testaamaan Kiinasta viidelläkymmenellä eurosentillä ostettua riisijuomaa, jonka nimeä emme kyenneet tulkkaamaan.

Ilman mitään ennakkoluuloja ja -odotuksia arvovaltainen raatimme kävi juoman kimppuun orastelevaa krapulaa potevan kameramiehen kanssa.

Juoman haju aiheutti edellisenä iltana muita juomia nauttineessa kameramiehessä etovia ensireaktioita, mutta koemaistajan mielestä juomasta välittyi anisviinan tyyppistä vienoa aromia. Taskulämpimänä pitkästä shottilasista nautittuna juoma maistui kuin Edenin puutarhan omenapuun mahlalta. Kaikkia aisteja hivelevä hunajainen koostumus herätti testaajassa lämpimiä muistoja yksinkertaisemmilta ajoilta (n. v. 2003-2006).

Kokonaisuutena voime suositella tätä nimetöntä kiinalaista viinaa kaikille alan harrastajille, eli muille kuin kuiville kameleille.

Plussat:
+ Hieno pullo
+ Hyvä maku
+ Mainio koostumus
+ Hyvät tunnelmat

Miinukset:
- Tulkitsematon nimi
- Tulkitsematon sisältö

Hei kaikki luonnon ja eläinten ystävät!

Näin kevätauringon lämmittäessä Pohjanmaan lakeuksia (ja varmaan Tamperettakin) on taas mukava pistää nenänsä pihalle ja tarkkailla Pohjolan luonnon karua kauneutta ja sen faunan ihailtavaa monimuotoisuutta. Tämän VBC:n (Vaasa Broadcasting Company) dokumenttisarjan aiheena ovat amatöörit, nuo pihapiiriemme ja lähimetsiemme pikku vipeltäjät, joiden touhuja meistä monet pääsevät tarkkailemaan päivittäin.

Amatööri (Homo idioticus) on ihmisapinoiden heimoon kuuluva eläinlaji. Amatööri on nykyihmisen (Homo sapiens sapiens) jälkeen kädellisistä laajimmalle levinnyt  ja runsaslukuisin laji. Nykyihmisen tavoin amatöörillä on kehittyneet aivot, joiden ansiosta se teoriassa pystyy abstraktiin  ajatteluun, kieleen ja itsetarkkailuun. Tämä on yhdessä pystyasennon ja esineiden käsittelyyn kykenevien yläraajojen  kanssa mahdollistanut amatöörille kyvyn käyttää työkaluja  monipuolisemmin kuin esimerkiksi weddelinhylje tai salamanteri.

Ulkoisten piirteiden yhteneväisyyden johdosta paikallaan pysyttelevää ja hiljaa olevaa amatööriä saattaa olla vaikea erottaa nykyihmisestä.  Varmimmin amatöörin tunnistaa silloin kun se koettaa tehdä jotain. Nykyihmisestä poiketen amatööri ei nimittäin kykene suoriutumaan jokapäiväisistä askareista ilman sille itselleen tai ympäristölle tapahtuvia ei-toivottuja seurauksia. Näiden seurausten vakavuus on useimmissa tapauksissa kääntäen verrannollinen sen suhteen, kuinka paljon amatööriä on kyseessä olevasta toiminnasta ohjeistettu. On kuitenkin paikallaan huomata että amatööri harvoin perseilee tahallaan, eikä ymmärrä mikä meni pieleen. Tästä syystä amatööriä ei kannata rankaista lyömällä sitä kepillä. Vahingon sattuessa amatööri usein hämmentyy, hätääntyy ja pakenee paikalta, jos siihen on mahdollisuus.

Ensimmäisen jaksomme aiheena on eräs Etelä-Suomessa yleisesti  esiintyvä amatöörin alalaji: sosiologian opiskelija.  Tyypillinen sosiologian opiskelija on 25-45 -vuotias naaras. Fyysisesti sosiologian opiskelija ei juurikaan poikkea muista amatööreistä lukuunottamatta liikuessa havaittavaa lievää etukumaruutta ja pään erikoista asentoa. Sosiologian opiskelijan pää on usein noin 45 asteen kulmassa kohti oikeaa olkapäätä. Pään asento ei kuitenkaan ole synnynnäinen mutaatio, vaan pitkällisen kirjaston kirjahyllyjen läpikäymisen luoma sopeutuma. Elinympäristönsä suhteen sosiologian opiskelija ei ole nirso, mutta se suosii rakennettua kulttuuriympäristöä, erityisesti yliopistojen kampusalueita. Sosiologian opiskelija voi olla vaikea havaita, sillä se välttelee luontaisessa elinympäristössään kontaktia erityisesti kaupallisten ja teknillisten alojen opiskelijoiden kanssa.

VBC:n toimituskunta löysi tämän vuoden maaliskuussa todisteita sosiologian opiskelijan käynnistä Vaasan yliopiston kirjastossa. Kuvausryhmä havaitsi kirjaston neljännen kerroksen printterin olevan tukossa, mikä viittasi vahvasti amatöörin vierailuun. Tarkempi tarkastelu vahvisti amatööriepäilyjä: printterissä oli kahden A4-kokoisen paperin muodostama tukos, jota sen aiheuttaja ei ollut viitsinyt tai osannut poistaa. Kuvausryhmä onnistui poistamaan toisen papereista, joka oli kokonaisena koneen sisuksissa. Toinen paperi oli juuttunut printterin koneistoon aivan syöttöluukun yläpuolelle, ja siinä oli havaittavissa selviä kynsimisjälkiä. Amatööri oli selvästi huomannut tukoksen, hätääntynyt ja koettanut repiä paperia irti koneesta, onnistuen kuitenkin vain repimään siitä paloja irti, ja lopulta paennut paikalta.

Kun tämä toinen paperi oli poistettu koneesta, alkoi kuvausryhmämme innolla odottaa lisävihjeitä paikalla käyneen amatöörin tarkemmasta lajista. Kyseessä oli selvästi akateeminen amatööri, mutta tarkempi lajinmääritys paljastuisi vasta kun loput printteriin jumiutuneesta dokumentista tulostuisi. Odotus palkittiin ja tulostin sylkäisi sisältään perheen asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa käsittelevän kandidaatintutkielman varsin valmiilta vaikuttavan vedoksen. Kansisivu oli ilmeisesti ollut se tulostimeen juuttunut riivitty paperinriekale. Kuvausryhmä oli haltioissaan. Vihdoinkin oli saatu todisteita sosiologian opiskelijoiden esiintymisestä Pohjanmaan maankohoamisrannikolla!

“Tämä päivä jää suomalaisen amatööritutkimuksen historiaan!” riemuitsi kuvausryhmän johtaja, ylibiologi Sir David Savonborough. “Olemme pitkään tutkineet Pohjanmaan rannikon amatööripopulaatioita, mutta sosiologian opiskelijan löytyminen näin pohjoisesta ja näin Kokoomusvoittosesta kaupungista on erittäin harvinainen ja hieno tapahtuma.”

Sosiologian opiskelijan lisäksi printterin haaskalla oli ilmeisesti käynyt yön pimeinä tunteina myös muiden amatöörilajien edustajia. Edellä mainitun kandidaatintutkielman lisäksi printteristä tunki ulos noin 50 sivua sekalaisia tulosteita, lähinnä New York Timesin artikkeleita. Sanomalehtiartikkelien tulostaminen netistä lukemisen sijaan viittaa selvästi siihen, että yliopiston kirjaston läpi kulkee vilkas amatöörien kulkureitti. Sir Savonborough ilmoitti epäilevänsä amatöörien kulkevan kirjaston läpi leposijoiltaan laiduntamaan yliopiston päärakennuksen ruokalaan.

Tässä kaikki Suomen amatööreistä tällä erää. Muistakaahan tarkkailla luontoa ja ilmoittaa havainnoistanne VBC:n toimitukseen. Toimituksen puhelinnumero on kolme, ja sinne saavat soittaa kaikki ne, jotka toimivat 90-luvulla Suomen valtionvarainministereinä.

TTO:n hallituksen huutava tarve palaveerata erinäisistä yhdistysteknisistä asioista yhdistettynä tarpeeseen saada itsensä mukaviksi perjantain kiemuroita varten aiheutti illan, jonka otsikoksi pöytäkirjoihin merkittiin hallituksen jallupalaveri. Sanomattakin lienee selvää, että kuvioissa oli vahvasti mukana nautintoetanolien kruunaamaton tai mahdollisesti kruunattukin kuningas, Jaloviina. Yhdellä tähdellä, tottakai. Illan mittaan raati testaili jalludrinkkejä sekä puhui aiheesta ja tehokkaasti sen ohi. Seuraavassa illan kulkua, tulkitsijana yhdistyksen tiedottaja J.

Kokous avataan 17:29 Timo Mäkirinnan (nimi muutettu) hämmentäessä illan ensimmäisiä jalludrinkkejä – jallutoteja. Lasit nostetaan päivänsankari-Suvin kunnaksi. Kommentteja totista:
”Ei paha, semmoinen pehmeä maku” – Miss Soppatykki
”Sopii kipeelle” – Paheenjohtaja-Anna

Ilta jatkuu keskustelun merkeissä, aiheena legendaariset opiskelijariennot:
”..painii vartijan kanssa..” – ”..etsintäkuulutettu..” – ”..miehiltä saa yleensä ihan ilmaseks..”

Seuraavaksi keskustellaan mainosmyynnistä.

”POJAT!” – Paheenjohtaja

Keskustelu jatkuu.

Olvien korkit käyvät: ”tshihhh!”

Keskustelua haalareista.

Pienempi Anna saapuu kellon ollessa 17:30, ”kolmen kaljan koomapotilas”.

”That’s my dick” – PJ

Alkuperäinen keskustelu jatkuu.

Baarimestari Mäkirinta säätää poppoolle jallutehot tai tehojallut kellon lyödessä 18. Kommentit kuuluvat:
”Jallu voi loppua..!” – PJ drinkkien säätövaiheessa
”Tää on oikein mukava” – Ahti ”Abebe Bikila” Viita
”Mä en tykkää Tehosta, mut jallu on oikein hyvää!” – Jenna ”Miss Soppatykki”
”Haisee laismiintuneelle Teholle” – Barmeister Timo (ei juomassa, vain haistelemassa)
”Konjakki parantaa kaiken” – Jenna
”Lämpöset kontaktit” – Timo

Keskustelu jatkuu

”Voisin ottaa mieluummin Jutta Urpilaisen perseeseen” – Bikila
”Johtajat on lepposia, kunhan niille ei vittuilla – senkin oon tehny” – Timo
”Seuraavat jallupaukut! Ei teitä muuten kestä!” – PJ
”Se on suuri ja vittumainen kasvaa pois” – AnnaAh
”..Jallu loppu kesken..” – PJ

JaJa (jallujaffa) sappuu tarjolle.
”Metsäinen tuoksu” – Ahti
”Appelsiinisuklaa” – Jenna
”Maku jaffakeksimäinen” – Ahti
”Peetu irvistelee!” – Jenna -> ”En oo vielä ees maistanu!” – Peetu

”Kappas, lempijuomaani, ilmaista viinaa” – Peetu

Tiedottaja poistui jännän äärelle vessaan 18:30 – palasi 18:32.

”Onkohan se päivä pitkästä aikaa, kun laatta lentää” – Ahti
”Mua voi lyödä pesäpallomailalla, enkä mää edes huomaa” – PJ
”Mää oon taas kohta jo kännissä” – AnnaAh

Kello 18:40 alkaa haista järkyttävä paska.

Siirrytään bilekeskusteluun.

Timo Karvinen saapuu paikalle viisareiden osoittaessa 18:47

Omppujallun paikka koittaa 18:48.

”Lievä, mieto viinin haju” – Timo
”Otit sitten Juhalta koko munan suuhun?” – Ahti
”Ei maistu kyllä jallu yhtään!” – Jenna (harmissaan)
”Kolme työntöä ja typerä hymy” – AnnaAh (puhuessaan insinööriopiskelijoista)

”Tarviiko pilleissä pittää jottai kissaa” – Peetu (sawonmualta)
”Ei varmaan kannata, jos joku on allerginen” – Ahti & illan puujalka

19:05 on tuntemattoman sotilaan paikka, sen drinkin, siis.
”Haisee ihan kossulle” – Timo
”..sit ku vähä sekotteli ni sit se salmari” – Timo
”Tuntematon sotilas Edwin Laineen ohjaamana on kyllä parempi” – Ahti
”mukava jälkimaku…ensin..” – TimoK
”nyt näyttää kyllä siltä, että ei hyvältä näytä” – AnnaAh

Yleistä älämölöä.

19:19 on jankun, tuon kaikkien pelkäämän ja kunnioittaman juoman paikka. Juoman, jonka yhdistyksen edellinen Miss Soppatykki Sauli jätti perinnökseen ja riesaksi maailman kansoille.

”Nyt juuaan ku kerran alotettiin” – Jenna
”Hyi vittu, mitä paskaa!” – Peetu
”Jallun ja punkun huonot puolet tulee esiin” – Tuntematon

Keskustelua riehuvasta naisesta.

Jankku päivittyy Voimajankuksi! Eli Tehoa pöperön sekaan:
”Hyi vittu…baarin vessa aamuyön tunneilla” – Ahti
”Semmonen oksennus” – Timo
”Voi paska!” – Jenna
”Nenästä kiinni, älä maista, niele vaan!” – AnnaAh

Ahti pohjustaa Jallukaakaon nauttimista:
”En oo ikinä juonu kaakaota niin en tykkää siitä!”

Ja maisteltavaksi saapuukin Jallukaakao.
”Jallu suklaasuodattimen läpi” – Timo
”Hyi vittu” – AnnaAh
”Tätä on varmaan kevyt oksentaa” – Ahti
”Haju parempi kuin maku” – Jenna

*Luukutetaan Bloodhound Gangia Peetun puhelimella*

”Phuh” – Ahti
”Vitun paha saatana” – Ahti
”Tää ilta menee muute varmaa yhtä vituiks ku Jeesuksen pääsiäinen” – Peetu

Jallu-kola saapuu nautittavaksi 19:50:
”Tämmöne..ois ehkä pitäny sekottaa paremmin” – Timo
”Kokalle haisee, suhteellisen tuttu maku…haju!” – Timo
”RRRRÖYH” – Ahti
”Niin Jallu-kolaa, että ei tästä voi mitään syvempiä makuja löytää” – Ahti
”Pistetään paljaalla” – Anna
”Joku oksentaa” – Peetu

”Sitten on puhtaan Jallun tuoksuttelu..hyvin maltainen ja miellyttävä – tekis mieli lipasta” – Timo

Poppoon matka Solulta Apolloon alkaa. Apollossa on kirjattu ylös seuraavat merkinnät:
”Vitu hyvä meininki”
”Victoria’s Secretin naiset on kauniita”
”Vitullinen hikka ja tumu”
”BUFFALOO, BUFFALOO…”
”Paljaana tiukka”
”Pannaan Aholaa väliin”
”Hyvät kakut”
”Helinäkeiju – kuin Lasol”

Hyvää yötä!

Järisyttävän sisäisen palon ja muutaman oluen innoittamana vanha kaarti kokoontui laatimaan uljasta historiikkia yhdistykselle.

Kirjuri on valitettvvasti niin humalassa että tässä vaiheessa kirjataan vain huutoja ja lentäviä lauseita:

“Ja kaatokos nepa olutta sohvalle?”

“Putkonen, älä kuole!” (Silmälasikäärme: http://www.facebook.com/photo.php?pid=1971890&op=4&o=all&view=all&subj=99673636428&aid=-1&oid=99673636428&id=517098488)©!

“Sane, onko sulla lappu edelleen housuissa? Ei nää oo ollu kovin pitkään käytössä.”

“Nyt opin sen, paperivalokuvat on ikuisia” -Pote “Digikuvista ei oo mihinkään”

“Siellä on siis käytännössä menny se allokointitaulukko” -Pote

“Mitä v**tua” – Kuisma

“Ja Pappahan heitti oikein NFL donkin” -Muistelu hallituksen rastiradasta 2004

“Hesari on demarilehti” -Kuisma

“No sitten Aamulehti on populistinen demarilehti” -Nelli

“Oikeestaan Hesari on piilodemarilehti, leikitaan kaupunkilaista ja fiiniä, ja todellisuudessa kirjotetaan kauheeta paskaa” -Kuisma

Aamulehti todettiin Paavo Lipposen kirjalliseksi saavutukseksi, kuten myös koko suomalainen media. Allekirjoittaneet prustanevat uuden oikeistolaislehden asap.

Niin, ja kirjuri vaihtui sivistyneempään ja enemmän juoneeseen Paroniin.

Todettiin Suomi kohtuuhintaiseksi, eikä sikamaisen kalliiksi. Joimme kalleinta olutta mitä kaupasta löytyi, muiden rahoilla. Emme raportoi rahoittajaa oikeusjutun pelossa.

Koska allekirjoittaneet ovat käyneet läpi EDESMENNEEN Tampereen Kauppaopiskelijat ry:n historiaa, ovat useat julkituleet tiedot herkkiä ja julkaisukelvottomia jäsenten nykyisten asematasojen vuoksi. Legendat kuitenkin säilytetään jälkipolville ruutupaperila, johon kirjoitamme hiilellä.

Väliraportti: Zibriran litran tuopit loppuivat jo tunti sitten, Sandelisa on edesmenneen taloussihteerin kaapissa rittämiin.

Kuisman kynä sauhuaa, kun se pyörii näpeissä valon nopeudella.

RyanAir kuljettaa halvemman kustannustason maihin. Euroopassa. Pikaisesti.

“Hesarissa on vituttavan tason arvolataus, jota katsotaan tietystä vinkkelistä.” – Sane

Ja Eläkeläiset soi.

“Kaveri pani vitun rumaa ja saksalaista muijaa” – Kuisma

“Vähän närhivä olo” – Pote

Päivitämme harvinaisen paksaa blogipostausta josain vaiheessa, naurettu on enemmän kuin tämä postaus antaa ymmärtää.

Näin Soppasaunan lähestyessä lienee paikallaan kerrata legendaarisen Kauhamestaritutkinnon säännöt.

Kauhamestaritutkinnossa on tarkoitus juoda parin kanssa yksi korillinen (24 pulloa) keskiolutta. Tutkinnon voi myös suorittaa vahvemmalla oluella, mikäli tutkintoraati antaa asiasta puoltavan lausunnon. Tutkintojuomaksi käy kuitenkin vain ja ainoastaan olut.

Tutkinnon suorittaminen edellyttää että molemmat kokelaat juovat 12 pullollista olutta. Toinen kokelaista voi tarvittaessa tukea pariaan juomalla yhden oluen tämän osuudesta, jolloin toinen siis juo 13 pullollista, toinen 11.

Pullot on tyhjentämisen jälkeen asetettava takaisin koriin.

Aikaa tutkinnon suorittamiseen on tasan kolme tuntia.

Tutkinnon aikana molempien kokelaiden on pidettävä toisella kädellään korista kiinni.

Tutkintopaikan määrittelee tutkintoraati.

Tutkintovarustuksen kokelaat voivat valita itse. Kauhamestarikokelas voi siis halutessaan pukeutua vaikka Paavo Väyryseksi.

Mikäli kokelaat onnistuvat juomaan korin tyhjäksi kolmessa tunnissa rikkomatta yhtäkään edellä mainituista säännöistä, myönnetään heille Kauhamestarin arvonimi, joka oikeuttaa kantamaan nimikoitua Kauhamestarin soppakauhaa.

Kauhamestaritutkinnon tutkintomaksu on 25 euroa, mikä sisältää tutkintojuomat sekä soppakauhat.

Eräänä iltana hämärän laskeutuessa Rotterdamin sumuisille kujille allekirjoittanut sekä muutama muu kaupunkiin eksynyt suomalainen punoi uusia juonia kansainvälisen juomakulttuurin verkkoon. Kuukausia kestänyt mauttoman hollantilaisen lagerin kittaaminen ja sen aiheuttama tympiintyminen oli eskaloitunut pisteeseen jossa oli pakko ottaa kovemmat keinot käyttöön. Päätettiinkin näyttää hollantilaislle ja muille vaihto-opiskelijoille kunnon ryytämisen mallia ja järjestää perisuomalaiset fisubileet.

Innostuneena iskuryhmä alkoi suunnitella tahoillaan ja päissään tulevaa kulttuuritapahtumaa. Allekirjoittanut löysi yllättäen itsestään taiteellisia lahjoja ja väsäsi raflaavan mainosjulisteen muiden laskiessa hiki päässä excelin avulla tapahtuman kustannuksia. Jotta homma ei menisi kovin pahasti persneton puolelle päätettiin pirskeille asettaa neljän euron pääsymaksu, joka pitäisi sisällään fasiliteetit (allekirjoittaneen residenssi) sekä tarjoilut. Paikallisesta viinakaupasta tarttui mukaan yksitoista nollaseiskan lekaa paikan halvinta vodkaa, Gorlovkaa. Pullon design aiheutti hieman huolestuneita kommentteja, sillä etiketissä luki ainoastaan “Vodka Gorlovka 40%”. Valmistusprosessin yhteydessä aine todettiin järkyttävän pahan makuiseksi ja hajuiseksi, mutta onneksi kalamiehen ystävät peittivät lasinpesunestemäisen tuoksun hellään syleilyynsä.

Itse bileiden alkaessa allekirjoittanut hetkeksi hämääntyi kun porukkaa lappoi sisään huomattavasti enemmän kuin oli alunperin ilmoittautunut. Mielessä kävi jopa hirveä ajatus juomien riittämättömyydestä, mutta onneks lähes jokaisella oli talon tarjoamien lisäksi hillitön määrä omia nautintoaineita. Fisutarjoilu oli monelle se legendaarinen ensimmäinen kerta ja juoman raikas ja tuima maku herätti suurimmaksi osaksi ihailua. Ilta sujui melkoisen vauhdikkaasti porukan päihtyessä kiihtyvällä vauhdilla fisun ja muiden juomien yhteisvaikutuksesta. Puolen yön tietämillä oli tarkoitus lähteä keskustaan diskoteekin puolelle tamppaamaan, mutta kuinkas kävikään. Allekirjoittaneen huoneen ovi meni vahingossa kiinni ja avainkortti ynnä lähes kaikkien osallistujien takit köllöttelivät oven väärällä puolella. Vakavan harkinnan jälkeen allekirjoittanut vetäisi tiukan oikean suoran oven yläpuolella olevaan pienehköön ikkunaan ja kiipesi akrobaattimaisen ketterästi oven yli.

Jonkin hyvin hämärän ajatuskulun jälkeen porukka päätyi konsensukseen siitä että kaupungille ei lähdetä, vaan ryyppäämistä jatketaan pelipaikoilla. Tässä vaiheessa jopo lähti viimeistään lapasesta, minkä myös naapurin aboriginaalit huomasivat ja soittivat ystävllisesti poliisit paikalle sen sijaan että olisivat itse tulleet keskustelemaan melutasosta (kuten olivat poliisille kertoneet). Eli suurinpiirtein kahden aikaan residenssiin marssi sisälle neljä tuimailmeistä konstaapelia ja katsoo ympärilleen. Porukka on aivan uskomattomissa lärveissä. Fisua, tyhjiä ja täysiä kaljapulloja on joka paikassa. Porukka huutaa ja polttaa Monsieur Noyeren huoneessa ruohoa ja hasista. Ja taustalla soi Daruden Feel the beat. Vanhin konstaapeleista kysyy paikan omistajaa. Allekirjoittanut painaa paikalle ja heittää yhden kuolemattomimmista repliikeistään: “I’m the owner. Is there a problem officers?” Lievästi kuumottuneet esivallan edustajat tekevät selväksi, että tässä on nyt todellakin pienoinen ongelma. Allekirjoittanut skarppaa itsensä ja aloittaa neuvottelut. Tulos: bileiden ja metelin on loputtava, mutta sakkoja ei tule (ainakaan vielä ole tullut). Lopuksi kätellään ja polliisit poistuvat hyvässä hengessä.

Neuvottelujen loputtua porukka siirtyy heinäsirkkalauman tavoin jatkamaan bileitä seuraavaan rappuun. Oikein kenellään ei ole vierailusta kovin paljoa muistikuvia, mutta jossain vaiheessa jenkkiläisen Mattin läppärin päälle onnistutaan kaatamaan pullollinen kaljaa. Läppärin lievästi vittuuntuneen omistajan herkkää hetkeä kunnioittaen jengi lopulta hajaantuu.

Aamulla bileresindenssin keittiö, myöhemmin ristitty ground zeroksi, on lohduton näky. Koko lattia on fisun peitossa, tyhjiä shottilaseja, pulloja, suolapähkinöitä ja kaikkea mahdollista scheissea on ympäriinsä. Ground zerosta tuhoalue levittäytyy laajana kaarena rappukäytävään ja toisiin kerroksiin. Paljastuu, että yön aikana joku on tyhjentänyt jääkaapin juustosta. Juustoa on hävinnyt noin 400 grammaa ja leivänmuruista päätellen joku on laittanut hiukan voileipää. Lähempi tarkastelu osoittaa että leivät on ilmeisesti voideltu Monsieur Noyeren paistinrasvalla eli laardilla. Nam. Osa juustosta löytyy nopean etsinnän jälkeen käytävästä, jonka kokolattiamattoon on sulanut kiinni epämääräinen klimppi keltaista muonankuvausmassaa, oletettavasti juustoa. Lisäksi joku on onnistuneesti heittänyt kiiwin keittiön seinään. Osumajälkiä tarkastellessa allekirjoittanut saa äkillisen flasbackin Samista joka syö yöllä kiiwejä kuorineen.

Bileiden debriefingin yhteydessä käy ilmi että ainakin kuusi henkeä on puhunut norjaa posliinipuhelimeen yön aikana ja aamulla. Eräs ranskalainen tosin suoritti nopean tietoiskun Lofoottien turskasaaliista ikkunasta käsin herättyään kurkunpäätä hyväilevään viskin hajuun. Kaveri oli mennyt nukkumaan avonaisen ja täyden viskipullon kanssa. Porukkaa on ollut paikalla vähintään neljäkymmentä, joista valtaosa ei ikinä ole ollut niin tuubassa. Vaatimuksia uusista bileistä tulee välittömästi viitisentoista. Will do, mutta seuraavaksi tehdään enemmän fisua.

Jälleen kerran Soppaseuran ansioitunut raati, klassista kreikkalaista veistostaidetta muistuttavine vartaloineen kokoontui Iidesrannan amfiteatteriin nauttimaan (juoma)kulttuuriklassikoista. Tällä kertaa listalla olivat tutun after-ski -tisleen, Mintun, eri olomuodot.

Allekirjoittanut aloitti illan kahdella varsin samanlaisella moikauksella.

1. Ruskea suuvesi.

4cl Minttua
2 tlk kaakaojauhetta
1 cl kokeilumieltä

Tämä minttukaakaon pelkistetty ja kyselemätön versio kirvoitti testaajien huulilta seuraavia huudahduksia:

“Tää on muuten hyvää!”
“Toimii.”
“Liikaa kaakaoo!”

Juoma oli erinomaisen oivallinen illanaloittaja, makea, kaakaoinen, mutta samalla minttuisen lämmitävä.

2. Atsteekkien suuvesi.

4 cl Minttua
1,5 tlk tummaa kaakaojauhetta
Chilijauhetta maun mukaan

Tämä keski-Amerikan lahja mintunystäville tarjosi ruskean suuveden tapaan suloisen makean, mutta samalla ärmäkän hyväilyn. Chilijauhe toi juomaan suoranaista viidakon eksotiikkaa.

“Olis pitäny imeyttää chili Minttuun ensin.” -Kuisma

3. Minttu sekä Ville

2 cl Minttu
2cl Viru valge

Hörpätessä Minttu, nielaistessa vodka. Tässä vaiheessa testiryhmän alfa-uroot hämmästyivät huomatessaan, että testi saattaa jopa humalluttaa testaajat.

“Hiivaleipä peitti.” -Pikkudemari
“Hiivaleipä pettää aina.” -Kuisma
“Nousee päähän!” -Bowt
“Tää on kuin Tatra-vuorten rinteet: jyrkkää nousua.” -Bowt ja Kuisma

4. Lippos-Minttu

4 cl Minttua
Punaista EDiä maun mukaan

Tämä demarinpunaisen EDin ja Mintun yhdistelmä lupasi homokerhon punertavalla sävyllään suorastaan avartavan elämyksen ennakkoluulottomalle nauttijalleen. Maku oli kuitenkin odotetun esanssinen, muistuttaen hieman yskänlääkettä ja sairaalan mehua.

“Tää ei oo kovin hyvää.” -Pikkudemari 22.15
“Finrexin kohtaa penis-illiinin.” -Bowt
“Ei se huonoo oo, mutta ei se kyllä hyvääkään oo.” -Demari-Jokinen
“Tää on se Finrexini, jonka apteekkari haluais tehdä, mutta se ei saa myydä tätä. “V***u mitään Finrexiinii, mä laitan Minttua.”" -Bowt

5. Minttuchino

4 cl Minttua
Kuumaa vettä
1/2 Cappuchino-pussi

Minttuchino oli testausvaiheessa illan toinen mieto juoma, joka toi hyvinkin tiukkaan testaamiseen mukavaa vaihtelua. Testiryhmä kiittelee pehmeää makua, sekä hienostunutta lämpöisyyttä.

“Tää on oikeesti hyvää.” -Nelli

6. Kevyt Jami eli Jam light.

4 cl Minttu
Loput ligh-jaffaa

Hedelmäkarkin värinen Jami kupli miehekkäästi ja kupli myös suussa. Juoma oli yllättävän hedelmäinen, jopa

“Tää muuten peittää mintun maun!” -Pikkudemari 22.57
“Tää on yllättävän hyvää!” -Pikkudemari
“On tää ny ainaki neljän tähden arvonen….tai kahden.” -Demari Jokinen
“Haisee Mynthoni.” -Pikkudemari

7. Well-fare Mint eli Pohjoismainen hyvinvointiminttu

4 cl Minttua
Fenix Piristää oman maun mukaan

Seitsemännessä juomassa kentälle ilmaantui taas uusi peluri (jälleen kerran): Fenix, piristävä” hyvinvointijuoma. Juoman maku oli karpalo ja väri viittasi selvästi mummon mehuun. Vaikkakin mehu on klassikko , ei sen mukanaoloa voisi suoranaisesti pitää etuna. Kaiken kaikkiaan juomaa ei voi pitää suunnattomana onnistumisena baarimikolta. Juoman eduksi voi kumminkin lukea sen kirvoittamat useat mehevät kommentit.

“On se jännä…” -Kuisma, Nepa, “Demari-wannabe-dreamteam”…
“Mintulle haisee, mutta melko jäykälle se silti maistuu. Oliskos koijaus?” -Bowt
“Voidaanko tästä vetää se johtopäätös, että paino ei korreloi hyvinvointia…?” -Kuisma
“Mutta tossa etiketissä on kumminkin verigreippi” -Bowt
“Kenen mummo tekee ton väristä mehua?!?” – Nepa
“Vaikka ajatus katkee, niin puhe jatkuu” – Kuisma

Klo. 23.36 Demari Jokinen käynnistää jälkipolttimen eli heittää jäätävät leijat eteiseen.

8. Mami eli Maito-Minttu

4 cl Minttua
Loput maitoa

Yllättävän pliisu Mintun maito-versio. Herätti testiryhmässä sekavia tunteita. Ryhmän miespuoliset jäsenet eivät lämmenneet juoman liian pehmeälle maulle, naispuoliset jäsenet taas edustivat täysin päinvastaista koulukuntaa.

“Hervanta-mölöö.” -Demari Jokinen
“Oliks tää ny vähän pliisua?” -Bowt
“Tää on niinku sekottais minttua veteen, mut siinä on maidon aromi.” -Miikka (Special guest star)

9. Minttu-driver

4 cl Minttua (tai enemmän)
Appelsiinimehua

Paska idea, mutta tulipahan kaadettua. Molempien juomien huonot puolet yhdistyvät tässä Minttu-variaatioiden kieroutuneessa äpärälapsessa. Testiryhmä ei tykkää.

“On muuten tosi paskaa!” -Kuisma, Bowt ja Pikkudemari.

10. Illan viimeinen

4 cl Minttua
50/50 appelsiinimehua ja pepsiä

Huomattava parannus edelliseen. Muuten scheissea.

“Toi on just se paska kahvi, mitä sä et halua saada huoltsikalta.” -Bowt
“Tulee Minttunen tuoksu.” -Demari Jokinen
“Tää on niinku Cola-grandi -Minttu.” -Pikkudemari 00.13

Testi päättyy. Testiryhmä kiittää ja siirtyy uusiin seikkailuihin.

Free-lancer -toimittajan eli vapaan peitsimiehen syntymäpäivänä suoritettiin niin sanottu kakkosvaihe huonojen juomien nauttimisessa. Ilta lähti liikkeelle allekirjoittaneen asuintoverin tarjoamalla perusvarmalla Javistillä. Tuttu jalluinen yleisilme ryyditettynä viskin ärmäkkyydellä loi jälleen oivan pohjan illan kokeiluille.

Varsinainen peli vihellettiin käyntiin testiryhmän naispuolisen jäsenen tarjotessa päivänsankarille juoman, jonka myöhemmin nimesin “Meksikolaiseksi suovedeksi”.

Meksikolainen suovesi

3-olut
4 cl Salmari
Tabascoa

Kyseinen “ruskea kuolema” meni alas lievästi vastahakoisesti, mutta ankaran taistelun jälkeen lasi oli tyhjä. Salmarin makeus yhdistettynä oluen karvauteen toimi lähes oksennuksen arvoisesti tabascon jättäessä polttomerkkinsä suupieliin. Tuoksussa havaittavissa aamuista ruotsinlaivan käytävää, yskänlääkettä ja sairaalan sekamehua. Takuuvarma huonon olon tuoja selvinpäin olevalle testaajalle.

Tuopin tyhjennyttyä oli allekirjoittaneen vuoro siirtyä tarjoavaksi osapuoleksi. Ankaran ideoinnin tuloksena määräsin järkyttyneen oloisen baarimikon seostamaan juoman, joka tottelee nimeä “Muinaisnorjalainen rukous”

Muinaisnorjalainen rukous

1cl Tequila (mielellään sierra silver)
1cl Jägermaister
1cl Gini
1cl Vodka
Vissyä
Jäitä

Nautitaan pitkästä lasista

Juoman todettiin olevan onnistuneen pahanmakuinen, mutta ei suorastaan oksettava. Krapula-aamuisen virtsan värisen liuoksen kuvottavuus peittyi valitettavan hyvin vissyn alle. Tuoksussa viitteitä juupajokelaisten häiden illan viimeisestä boolista sekä kuntosalin voimannostopuolesta. Vaikutus tehokas, joskaan ei täysin toivottu. Tuotekehittelyssä juoman shotti-versio.

Ankaran edustustehtävissä vietetyn viikon jälkeen Soppaseuran free-lancer -toimittaja (eli vapaa peitsimies) koki tarpeelliseksi palata hetkeksi perusasioiden äärelle. Allekirjoittanut hyppäsikin Intercity-malliseen kulkuvälineeseen Tampereen elämää sykkivällä rautatieasemalla ja suuntasi kohti pohjoista. Viikonloppuexcursion tarkoituksena oli hiljentyä ja etsiä itseään Ylä-Satakunnan sydämestä humuksen tummentamien vesien ja ojitettujen suometsien keskeltä.

Jalkautuminen Parkanon rautatieasemalla sujui rutiininomaisesti ja noin 8 kilometrin siirtymä keskustan tuntumaan palautti nuoruusmuistot mieleen: pussikaljan kirpeä puraisu talvipakkasilla, kaverin saama ruokamyrkytys Autogrillillä, urheilutalon diskot ja mattamustalla spraymaalilla tuunattujen kasariautojen loputon lipuminen keskustan kahta katua pitkin.

Illan pimetessä ja vanhojen muistojen innoittamana toimittajan sielun valtasikin outo kaipaus kotikaupungin yöhön. Kun vielä toimituskunta vahvistui yhdellä samoissa mietteissä olevalla taistelijalla sekä 2,5 litran V6-koneella varustetulla Alfa-Romeo 159:llä, oli toimiva kisakombo valmis. Italian orin korskahdusten säestämänä tiedustelupartio lipui Parkanon yöelämään ensimmäisenä etappinaan legendaarinen huoltoasema & gourmet-ravintola Parkanon Esso.

Essolta taistelijaparin toinen jäsen kaappasi mukaansa perinteiset kaksi päkillistä mallasjuomia, allekirjoittaneen tyytyessä litkimään chauffeurin ominaisuudessa sitruunanmakuista energiajuomaa.

Seuraava määränpää oli Pahkalan unelias rivitalolähiö, jossa urhea ryhmämme osallistui erään naishenkilön parturi-kampaajatutkinnon lopputyön kirjoittamiseen. Lähes pro-gradu -tasoiseen tieteelliseen tekstin tuottamiseen perehtynyt toimitusryhmämme suolsikin useita liuskoja mitä huimaavinta verbaaliakrobatiaa timantinkovilla tieteellisillä faktoilla ryyditettynä. Lopputyön kirjoittamista hieman haittasi kuuluisa lauantai-illan huuma, jota entisestään pönkitti stereoista paukkunut DJ Alligator. Tässä vaiheessa 100%:lla laajentunut toimituskunta päättikin suunnata uudelleen tutkimaan kirkonkylän yöllistä yleiskuvaa.

Ylä-Satakunnan uinuvan jättiläisen lipuessa ohi, herkistyi olutkulttuuriin paneutunut osa toimituskunnasta ehdottamaan pikaista moottorimarssia naapurikunnassa sijiatsevaan laatuyökerho Ikahoviin. Ehdotus ei loppujen lopuksi saanut riittävän laajaa kannatusta, ja tutkimusryhmä tyytyikin sukkuloimaan kotikunnan menomestojen eli Shellin, Hesburgerin ja Yöravintola Paroonin tienoilla.

Viikonloppu oli loppujen lopuksi varsin onnistunut, sillä ainakin allekirjoittanut koki rentoutuvansa ja suorastaan virkistyvänsä tutussa ympäristössä. Kaikki oli niin kuin ennenkin: yö, kylänrinki, subwooferin tanakka jumputus ja teinityttöjen yliblondatut hiukset. Kuten eräs toimituskunnan jäsen oivallisesti tiivisti: “Rekkarit resonoi ja takapenkki ilakoi.”

Tätä lisää – sitten joskus, ehkä.